Kuluvan syksyn kirjamessukausi avattiin tänä viikonloppuna Turun Messukeskuksessa. Kyseinen tapahtuma on Suomen ensimmäinen ja vanhin kirjamessutapahtuma, ja jo vuodesta 1990 lähtien se on koonnut Turkuun tuhansittain kirjallisuuden ja kulttuurin ystäviä. Minulle henkilökohtaisesti tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta - joskin kokemus oli niin lämmin ja positiivinen, että taidanpa ottaa nämäkin messut jokasyksyiseksi tavaksi. ♥ Messut alkoivat jo perjantaina, mutta itse vietin kirjapöhinässä lauantain ja sunnuntain.
Turku on minulle periaatteessa tutuhko kaupunki, sillä rakas pieni kummityttöni asuu siellä perheineen. Olen käynyt Turussa jonkin verran myös turistina, kierrellyt Aurajoen rannassa kauniina kesä- ja syyspäivinä, ihastellut taidemuseon näyttelyitä ja kuunnellut Turun filharmonisen orkesterin upeita, Leif Segerstamin johtamia konsertteja. Turun Messukeskus oli minulle kuitenkin ennestään aivan vieras paikka. Messukeskukselle on kaupungin keskustasta melkoisesti matkaa, mutta Kauppatorin laitamilta pääsee taajaan kulkevilla messubusseilla näppärästi ja nopeasti suoraan Messukeskuksen ovelle. Liikennöintijärjestelyjen sujuvuus ilahduttikin heti alkajaisiksi innokasta messuilijaa. :)
Ennen Messukeskukselle suuntaamista halusin kuitenkin käydä yhdessä tärkeässä paikassa - eli Turun taidemuseossa! Siellä on ensi vuoden tammikuun loppuun asti esillä Helene Schjerfbeckin näyttely, jonka halusin ehdottomasti nähdä - ja voih, se oli kerrassaan aivan pakahduttavan hieno. ♥ Luulenpa, että käyn jossakin vaiheessa katsomassa näyttelyn vielä ainakin kertaalleen... :) Viikonloppuna oli aivan mahtava ilmakin, aurinko paistoi lämpimästi ja taidemuseon viereisen Puolalanpuiston puut hehkuivat kullankeltaisina.
Mieli taide-elämyksestä kirkastuneena oli vihdoin aika suunnata messuille. Saavuin paikalle parahiksi kuulemaan ehkäpä karismaattisinta suomalaista naiskirjailijaa, Pirkko Saisiota. ♥ Hänen uusi romaaninsa Mies, ja hänen asiansa (Siltala) on ilmestynyt hiljattain. Luen kirjaa parhaillaan, ja se on aivan jäätävän kova! Saisio myönsi haastattelussa itsekin, että on tainnut juuri kirjoittaa toistaiseksi parhaan teoksensa. :)
Yläkerran Jukola-salissa pääsimme kuulemaan kahta Gummeruksen tämänvuotista esikoiskirjailijaa, kun kustantamon myynti- ja markkinointijohtaja Katja Leino haastatteli Minna Rytisaloa tämän teoksesta Lempi ja Inkeri Markkulaa teoksesta Kaksi ihmistä minuutissa. Minna-ystäväni Lempin olen toki lukenut jo moneenkin kertaan, mutta Markkulan kiehtovalta kuulostava romaani odottaa vielä lukuvuoroaan.
Omakustannepalvelu Type & Tellin osastolla yrityksen koordinaattori Noora Vaakanainen haastatteli tulevaa esikoiskirjailijaa, Kata Melanderia. Naisen esikoisromaani julkaistaan tammikuussa, ja haastattelun perusteella se kuulosti niin mielenkiintoiselta, että lisäsin kirjan omalle päänsisäiselle tbr-listalleni. Luulenpa, että muidenkin kannattaa jäädä Melanderin suhteen kuulolle...
Messujen päälavalla oli lauantaina iltapäivällä varsin iloinen ja lämmin tunnelma, kun aina yhtä ihastuttava kirjailija ja taidehistorioitsija Anna Kortelainen haastatteli kahta ihanaa naista, Pirkko Soinista ja Eppu Nuotiota. Ystävykset ovat kirjoittaneet yhdessä taidemaailmaan sijoittuvan dekkarin Nainen parvekkeella (Bazar). Romaanin idea rakentuu Albert Edelfeltin samannimisen maalauksen ympärille. Luin kirjan keväällä (aion kyllä vielä blogata siitä!) ja nautin kovasti erityisesti menneeseen Pariisiin sijoittuvista kohtauksista.
Antti Tuomaiseltakin on juuri ilmestynyt uusi romaani, Mies joka kuoli (Like Kustannus). Se on trilleri ja musta komedia menestyvästä sieniyrittäjästä (!), joka saa kuulla olevansa pitkällisen myrkkyaltistumisen uhri ja kuolevansa pian. Joo, pakko lukea! :)
Leena Lehtolaisen pukuvalinta ihastutti: hänen mekossaan oli sama kuva kuin uusimman dekkarinsa Tiikerinsilmä (Tammi) kannessa. Vau! En ole lukenut Lehtolaista moneen vuoteen, mutta tästä Tiikerinsilmästä saattaisi olla hyvä jatkaa hänen tuotantonsa parissa, vaikka kirja onkin itsenäinen jatko-osa Henkivartija-trilogialle (jota en siis ole lukenut). Bloggaajakollega Amma on kirjasta ehtinyt jo blogatakin, ja hänen arvionsa lupaa hyvää: Amma toteaa, että Tiikerinsilmä on Lehtolaista parhaimmillaan.
Tomi Kontio on paitsi yksi suosikkirunoilijoistani, myös erinomainen valokuvaaja. Messuhaastattelussa hän kertoili valokuvaajan ammatistaan, sekä yhdessä Markku Kaskelan kanssa laatimastaan teoksesta Puhuvan talon tarinoita (Avain, 2015), joka sijoittuu Roomaan.
Jyrki Heino kirjoittaa aivan mahtavia historiallisia dekkareita, joissa 1700-luvun Turku herää eloon pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Nyt häneltä on ilmestynyt uusi teos, Kelmit (Kustantamo S & S). Tuskin maltan odottaa, että saan sen luettavakseni!
Turun kirjamessujen kotimaisena teemana oli ensimmäistä kertaa kokonainen maakunta, Sanojen Satakunta. Satakuntalaisten osasto oli aivan upea, satumainen paikka. Osaston tiloissa olisi voinut viettää vaikka kuinka kauan aikaa upeita yksityiskohtia tutkiskellen.
En kuitenkaan tehnyt niin, vaan tässä vaiheessa alkoi ensimmäinen messupäivä olla pulkassa ja suuntasin yökyläilemään ihanan kummityttöni kotiin. Ilta kului rattoisasti koti-, kauppa- ja prinsessaleikkien parissa, ja joutuipa kummitäti jopa tanssimaan ja pelaamaan jalkapalloakin. :D Parasta tällaiselle kirjojenystävälle oli kuitenkin se, kun pääsin lukemaan lapselle ääneen. Lauantai-iltana luettiin klassikkosatuja, mutta messutuliaisena vein tytölle Tomi Kontion ja Elina Warstan lastenkirjan Koira nimeltään Kissa (Teos, 2015). Teos on ehtinyt herättää perheessä jo suurta ihastusta, ja palaankin kirjaan blogissa myöhemmin.
Yksi syksyn kiinnostavimmista romaaneista on Mike Pohjolan uutuus 1827 (Gummerus), joka käsittelee Turun paloa. Suomen suurimman ja tärkeimmän kaupungin tuhosta ei ole aiemmin kirjoitettu yhtään romaania - ja tämä tuntuu aivan hämmästyttävältä, sillä aihehan on tavattoman kiinnostava ja herkullinen! Toivon ehtiväni Pohjolan romaanin pariin jo hyvinkin pian.
Tommi Kinnunen on kirjoittanut jatkoa menestysromaanilleen Neljäntienristeys (WSOY, 2014). Turkulaislukiolaisten haastattelussa hän kertoili tästä uutuusteoksestaan Lopotti (WSOY). (Lienen Suomen ainoa kirjabloggaaja ja ylipäänsä ihminen, joka ei ole vielä lukenut edes Neljäntienristeystä. Se, samoin kuin Lopotti, odottaa täydellistä lukuhetkeä, sillä arvaan näiden olevan täysin "minun kirjojani".)
Poliittisen historian tutkija Ville Laamanen haastatteli Agricola-lavalla kirjailija Raija Orasta. Pitkän kirjailijanuran tehnyt Oranen on kirjoittanut romaaneja lukuisista todellisista historian henkilöistä, ja tällä kertaa vuorossa on ollut suomalainen oopperatähti Aino Ackté. Näin sekä historian että oopperan rakastajana on sanomattakin selvää, että Orasen Ackté! (Teos) on ehdottomasti tämän syksyn lukulistallani. ♥
Riikka Pulkkisen uutta romaania on varmasti moni kiihkeästi odottanut, niin minäkin. Paras mahdollinen maailma (Otava) ehti ilmestyä juuri messukauden alla. Sitä on arvioitu jo muun muassa Savon Sanomissa - ja arvion mukaan kirja kuulostaa kiehtovalta: ristiriitaiselta, kypsältä ja jotenkin erilaiselta Pulkkiselta. Toivon saavani romaanin luettavakseni pian.
Pulkkisen haastattelusta suuntasin yläkertaan kuuntelemaan Teemu Keskisarjaa, jolta on juuri ilmestynyt sotapäällikkö Carl Gustaf Emil Mannerheimin lapsuus- ja nuoruusvuosista kertova teos, Hulttio - Gustaf Mannerheimin painava nuoruus (Siltala). Jukola-sali oli tupaten täynnä väkeä, enkä saanut istumapaikaltani takarivistä yhtään kunnon kuvaa kirjailijasta, mutta muuten nautin haastattelusta sitäkin enemmän. Keskisarja on paitsi huikean hyvä kirjailija, myös loistava puhuja ja esiintyjä, ja häntä voisi kuunnella vaikka kuinka kauan. Myös Hulttio on erittäin korkealla sekä syksyn ostos-, että lukulistallani. ♥
Yksi vuoden hienoimmista historiallisista romaaneista on ollut Terhi Rannelan Lina Heydrichista, eli pelätyn SS-kenraalin leskestä kertova romaani Frau (Karisto). Teos on kiinnostanut lukijoita paljon, ja Rannela kertoikin Roman Schatzin haastattelussa, että hänellä on sovittuna Frauhun liittyviä kirjatilaisuuksia pitkälle ensi vuoden puolelle saakka. Ihan mahtavaa, etenkin näin nykypäivänä, kun keväällä ilmestynyt kirja on usein seuraavana syksynä jo muka vanha ja "menneen talven lumia". Schatzin ja Rannelan hyväntuulinen jutustelu oli mainiota kuunneltavaa: vaikka romaanin aihe on sangen raskas ja ahdistava, jäi haastattelusta hyvä ja iloinen mieli. :)
Sunnuntai-iltapäivänä oli Anna Kortelaisen vuoro muuntautua haastattelijasta haastateltavaksi. Hän kertoi tapansa mukaan eloisasti ja äärettömän mukaansatempaavasti uutuusromaanistaan Siemen (Tammi), joka sijoittuu kesän 1942 Viipuriin. Kirja vaikuttaa haikeankauniilta ja yksinkertaisesti lumoavalta. Tämänkin haluan ehdottomasti lukea pian!
Oma messupäiväni oli hyvä päättää kyyneleet silmissä. :) Agricola-lavalle nousi iltapäivällä muuan uskomaton rouva hehkuvan punaisissa hiuksissaan: 89-vuotias (!) Aira Samulin. Sauli Miettinen on kirjoittanut ja toimittanut Samulinista muhkean elämäkerran, jolla on hyvin osuva nimi: Uskomaton Aira Samulin (WSOY). Aira kertoili kirjan kirjoittamisprosessista ja ylipäätään elämästään, ja iloisena pulppuavan naurunsa lomassa lausui niin viisaita ja painavia sanoja, ettei niitä voinut kuivin silmin kuunnella. Olen joskus vuosia sitten lukenut Samulinin itsensä kirjoittamat muistelmateokset Soturi ja sunnuntailapsi (WSOY) ja Auringonpimennys (WSOY), ja ollut niistä todella vaikuttunut. Tämä uusin Aira-kirjakin on pakko saada lukea. ♥
Turun kirjamessuista jäi iloinen, onnellinen ja kivasti kupliva olo - sekä sellainen messu-/kirjanälkä, että haluaisin:
1) lukea heti kaikki maailman kirjat, ja
2) jatkaa Helsingin jättimäisille kirjamessuille vaikka saman tien. Onneksi Helsingin messuihin ei ole enää kuin reilut kolme viikkoa. Syksyn kohokohtaa odotellessa Turun messut olivat erinomainen alkulämmittely, ja muutenkin hyvin järjestetty, lämminhenkinen ja kaikin puolin mainio kirjatapahtuma.
(Pääsin kirjamessuille bloggaripassilla - messujärjestäjälle suuri kiitos! ♥)
Turku on minulle periaatteessa tutuhko kaupunki, sillä rakas pieni kummityttöni asuu siellä perheineen. Olen käynyt Turussa jonkin verran myös turistina, kierrellyt Aurajoen rannassa kauniina kesä- ja syyspäivinä, ihastellut taidemuseon näyttelyitä ja kuunnellut Turun filharmonisen orkesterin upeita, Leif Segerstamin johtamia konsertteja. Turun Messukeskus oli minulle kuitenkin ennestään aivan vieras paikka. Messukeskukselle on kaupungin keskustasta melkoisesti matkaa, mutta Kauppatorin laitamilta pääsee taajaan kulkevilla messubusseilla näppärästi ja nopeasti suoraan Messukeskuksen ovelle. Liikennöintijärjestelyjen sujuvuus ilahduttikin heti alkajaisiksi innokasta messuilijaa. :)
Ennen Messukeskukselle suuntaamista halusin kuitenkin käydä yhdessä tärkeässä paikassa - eli Turun taidemuseossa! Siellä on ensi vuoden tammikuun loppuun asti esillä Helene Schjerfbeckin näyttely, jonka halusin ehdottomasti nähdä - ja voih, se oli kerrassaan aivan pakahduttavan hieno. ♥ Luulenpa, että käyn jossakin vaiheessa katsomassa näyttelyn vielä ainakin kertaalleen... :) Viikonloppuna oli aivan mahtava ilmakin, aurinko paistoi lämpimästi ja taidemuseon viereisen Puolalanpuiston puut hehkuivat kullankeltaisina.
(Pirkko Saisio)
Mieli taide-elämyksestä kirkastuneena oli vihdoin aika suunnata messuille. Saavuin paikalle parahiksi kuulemaan ehkäpä karismaattisinta suomalaista naiskirjailijaa, Pirkko Saisiota. ♥ Hänen uusi romaaninsa Mies, ja hänen asiansa (Siltala) on ilmestynyt hiljattain. Luen kirjaa parhaillaan, ja se on aivan jäätävän kova! Saisio myönsi haastattelussa itsekin, että on tainnut juuri kirjoittaa toistaiseksi parhaan teoksensa. :)
(Katja Leino, Minna Rytisalo ja Inkeri Markkula)
Yläkerran Jukola-salissa pääsimme kuulemaan kahta Gummeruksen tämänvuotista esikoiskirjailijaa, kun kustantamon myynti- ja markkinointijohtaja Katja Leino haastatteli Minna Rytisaloa tämän teoksesta Lempi ja Inkeri Markkulaa teoksesta Kaksi ihmistä minuutissa. Minna-ystäväni Lempin olen toki lukenut jo moneenkin kertaan, mutta Markkulan kiehtovalta kuulostava romaani odottaa vielä lukuvuoroaan.
(Noora Vaakanainen ja Kata Melender)
Omakustannepalvelu Type & Tellin osastolla yrityksen koordinaattori Noora Vaakanainen haastatteli tulevaa esikoiskirjailijaa, Kata Melanderia. Naisen esikoisromaani julkaistaan tammikuussa, ja haastattelun perusteella se kuulosti niin mielenkiintoiselta, että lisäsin kirjan omalle päänsisäiselle tbr-listalleni. Luulenpa, että muidenkin kannattaa jäädä Melanderin suhteen kuulolle...
(Pirkko Soininen, Anna Kortelainen ja Eppu Nuotio)
Messujen päälavalla oli lauantaina iltapäivällä varsin iloinen ja lämmin tunnelma, kun aina yhtä ihastuttava kirjailija ja taidehistorioitsija Anna Kortelainen haastatteli kahta ihanaa naista, Pirkko Soinista ja Eppu Nuotiota. Ystävykset ovat kirjoittaneet yhdessä taidemaailmaan sijoittuvan dekkarin Nainen parvekkeella (Bazar). Romaanin idea rakentuu Albert Edelfeltin samannimisen maalauksen ympärille. Luin kirjan keväällä (aion kyllä vielä blogata siitä!) ja nautin kovasti erityisesti menneeseen Pariisiin sijoittuvista kohtauksista.
(Eppu Nuotio)
(Pirkko Soininen)
(Antti Tuomainen)
Antti Tuomaiseltakin on juuri ilmestynyt uusi romaani, Mies joka kuoli (Like Kustannus). Se on trilleri ja musta komedia menestyvästä sieniyrittäjästä (!), joka saa kuulla olevansa pitkällisen myrkkyaltistumisen uhri ja kuolevansa pian. Joo, pakko lukea! :)
(Leena Lehtolainen)
Leena Lehtolaisen pukuvalinta ihastutti: hänen mekossaan oli sama kuva kuin uusimman dekkarinsa Tiikerinsilmä (Tammi) kannessa. Vau! En ole lukenut Lehtolaista moneen vuoteen, mutta tästä Tiikerinsilmästä saattaisi olla hyvä jatkaa hänen tuotantonsa parissa, vaikka kirja onkin itsenäinen jatko-osa Henkivartija-trilogialle (jota en siis ole lukenut). Bloggaajakollega Amma on kirjasta ehtinyt jo blogatakin, ja hänen arvionsa lupaa hyvää: Amma toteaa, että Tiikerinsilmä on Lehtolaista parhaimmillaan.
(Tomi Kontio)
Tomi Kontio on paitsi yksi suosikkirunoilijoistani, myös erinomainen valokuvaaja. Messuhaastattelussa hän kertoili valokuvaajan ammatistaan, sekä yhdessä Markku Kaskelan kanssa laatimastaan teoksesta Puhuvan talon tarinoita (Avain, 2015), joka sijoittuu Roomaan.
(Jyrki Heino)
Jyrki Heino kirjoittaa aivan mahtavia historiallisia dekkareita, joissa 1700-luvun Turku herää eloon pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Nyt häneltä on ilmestynyt uusi teos, Kelmit (Kustantamo S & S). Tuskin maltan odottaa, että saan sen luettavakseni!
Turun kirjamessujen kotimaisena teemana oli ensimmäistä kertaa kokonainen maakunta, Sanojen Satakunta. Satakuntalaisten osasto oli aivan upea, satumainen paikka. Osaston tiloissa olisi voinut viettää vaikka kuinka kauan aikaa upeita yksityiskohtia tutkiskellen.
En kuitenkaan tehnyt niin, vaan tässä vaiheessa alkoi ensimmäinen messupäivä olla pulkassa ja suuntasin yökyläilemään ihanan kummityttöni kotiin. Ilta kului rattoisasti koti-, kauppa- ja prinsessaleikkien parissa, ja joutuipa kummitäti jopa tanssimaan ja pelaamaan jalkapalloakin. :D Parasta tällaiselle kirjojenystävälle oli kuitenkin se, kun pääsin lukemaan lapselle ääneen. Lauantai-iltana luettiin klassikkosatuja, mutta messutuliaisena vein tytölle Tomi Kontion ja Elina Warstan lastenkirjan Koira nimeltään Kissa (Teos, 2015). Teos on ehtinyt herättää perheessä jo suurta ihastusta, ja palaankin kirjaan blogissa myöhemmin.
(Mike Pohjola)
Yksi syksyn kiinnostavimmista romaaneista on Mike Pohjolan uutuus 1827 (Gummerus), joka käsittelee Turun paloa. Suomen suurimman ja tärkeimmän kaupungin tuhosta ei ole aiemmin kirjoitettu yhtään romaania - ja tämä tuntuu aivan hämmästyttävältä, sillä aihehan on tavattoman kiinnostava ja herkullinen! Toivon ehtiväni Pohjolan romaanin pariin jo hyvinkin pian.
(Tommi Kinnunen)
Tommi Kinnunen on kirjoittanut jatkoa menestysromaanilleen Neljäntienristeys (WSOY, 2014). Turkulaislukiolaisten haastattelussa hän kertoili tästä uutuusteoksestaan Lopotti (WSOY). (Lienen Suomen ainoa kirjabloggaaja ja ylipäänsä ihminen, joka ei ole vielä lukenut edes Neljäntienristeystä. Se, samoin kuin Lopotti, odottaa täydellistä lukuhetkeä, sillä arvaan näiden olevan täysin "minun kirjojani".)
(Ville Laamanen ja Raija Oranen)
Poliittisen historian tutkija Ville Laamanen haastatteli Agricola-lavalla kirjailija Raija Orasta. Pitkän kirjailijanuran tehnyt Oranen on kirjoittanut romaaneja lukuisista todellisista historian henkilöistä, ja tällä kertaa vuorossa on ollut suomalainen oopperatähti Aino Ackté. Näin sekä historian että oopperan rakastajana on sanomattakin selvää, että Orasen Ackté! (Teos) on ehdottomasti tämän syksyn lukulistallani. ♥
(Riikka Pulkkinen)
Riikka Pulkkisen uutta romaania on varmasti moni kiihkeästi odottanut, niin minäkin. Paras mahdollinen maailma (Otava) ehti ilmestyä juuri messukauden alla. Sitä on arvioitu jo muun muassa Savon Sanomissa - ja arvion mukaan kirja kuulostaa kiehtovalta: ristiriitaiselta, kypsältä ja jotenkin erilaiselta Pulkkiselta. Toivon saavani romaanin luettavakseni pian.
Pulkkisen haastattelusta suuntasin yläkertaan kuuntelemaan Teemu Keskisarjaa, jolta on juuri ilmestynyt sotapäällikkö Carl Gustaf Emil Mannerheimin lapsuus- ja nuoruusvuosista kertova teos, Hulttio - Gustaf Mannerheimin painava nuoruus (Siltala). Jukola-sali oli tupaten täynnä väkeä, enkä saanut istumapaikaltani takarivistä yhtään kunnon kuvaa kirjailijasta, mutta muuten nautin haastattelusta sitäkin enemmän. Keskisarja on paitsi huikean hyvä kirjailija, myös loistava puhuja ja esiintyjä, ja häntä voisi kuunnella vaikka kuinka kauan. Myös Hulttio on erittäin korkealla sekä syksyn ostos-, että lukulistallani. ♥
(Roman Schatz ja Terhi Rannela)
Yksi vuoden hienoimmista historiallisista romaaneista on ollut Terhi Rannelan Lina Heydrichista, eli pelätyn SS-kenraalin leskestä kertova romaani Frau (Karisto). Teos on kiinnostanut lukijoita paljon, ja Rannela kertoikin Roman Schatzin haastattelussa, että hänellä on sovittuna Frauhun liittyviä kirjatilaisuuksia pitkälle ensi vuoden puolelle saakka. Ihan mahtavaa, etenkin näin nykypäivänä, kun keväällä ilmestynyt kirja on usein seuraavana syksynä jo muka vanha ja "menneen talven lumia". Schatzin ja Rannelan hyväntuulinen jutustelu oli mainiota kuunneltavaa: vaikka romaanin aihe on sangen raskas ja ahdistava, jäi haastattelusta hyvä ja iloinen mieli. :)
(Anna Kortelainen)
Sunnuntai-iltapäivänä oli Anna Kortelaisen vuoro muuntautua haastattelijasta haastateltavaksi. Hän kertoi tapansa mukaan eloisasti ja äärettömän mukaansatempaavasti uutuusromaanistaan Siemen (Tammi), joka sijoittuu kesän 1942 Viipuriin. Kirja vaikuttaa haikeankauniilta ja yksinkertaisesti lumoavalta. Tämänkin haluan ehdottomasti lukea pian!
Oma messupäiväni oli hyvä päättää kyyneleet silmissä. :) Agricola-lavalle nousi iltapäivällä muuan uskomaton rouva hehkuvan punaisissa hiuksissaan: 89-vuotias (!) Aira Samulin. Sauli Miettinen on kirjoittanut ja toimittanut Samulinista muhkean elämäkerran, jolla on hyvin osuva nimi: Uskomaton Aira Samulin (WSOY). Aira kertoili kirjan kirjoittamisprosessista ja ylipäätään elämästään, ja iloisena pulppuavan naurunsa lomassa lausui niin viisaita ja painavia sanoja, ettei niitä voinut kuivin silmin kuunnella. Olen joskus vuosia sitten lukenut Samulinin itsensä kirjoittamat muistelmateokset Soturi ja sunnuntailapsi (WSOY) ja Auringonpimennys (WSOY), ja ollut niistä todella vaikuttunut. Tämä uusin Aira-kirjakin on pakko saada lukea. ♥
*****
Turun kirjamessuista jäi iloinen, onnellinen ja kivasti kupliva olo - sekä sellainen messu-/kirjanälkä, että haluaisin:
1) lukea heti kaikki maailman kirjat, ja
2) jatkaa Helsingin jättimäisille kirjamessuille vaikka saman tien. Onneksi Helsingin messuihin ei ole enää kuin reilut kolme viikkoa. Syksyn kohokohtaa odotellessa Turun messut olivat erinomainen alkulämmittely, ja muutenkin hyvin järjestetty, lämminhenkinen ja kaikin puolin mainio kirjatapahtuma.
(Pääsin kirjamessuille bloggaripassilla - messujärjestäjälle suuri kiitos! ♥)