Kannesta kanteen -blogin ihana Kaisa haastoi minut miettimään kolme älytöntä joululahjatoivetta. Siis sellaisia, joiden toteutuminen on käytännössä mahdotonta, mutta ainahan sitä sopii toivoa. :) Haaste on kiertänyt kirjablogeissa ahkerasti näin joulun alla, ja omalta lahjatoivelistaltani voisi hyvin löytyä esimerkiksi juuri toive Kaisan teleportista tai Kaisa Reetan aikakoneesta, Elinan haave kyvystä olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, Linnean mainio ajatus kulttuurivuodesta tai Katjan haave ullakkohuoneistosta Lontoossa. Voisin mieluusti haluta myös maailmanrauhaa, lukutaitoa maailman jokaiselle lapselle ja ilmastonmuutoksen peruuntumista, mutta hetken mietittyäni päädyin kuitenkin omanapaisesti seuraaviin toiveisiin:
Monen muun tavoin ensimmäinen lahjatoiveeni liittyy musiikkiin. Rakastan klassista musiikkia ja erityisesti jousisoittimien jumalaisen kaunista ääntä. Toivonkin joululahjaksi vaatimattomasti sellon ja viulun täydellistä soittotaitoa, enkä pistäisi pahakseni jos kylkiäisenä saisin aidot 1700-luvun Stradivariukset, joilla voisin sitten onnellisena soitella.
Toiseksi toivon omaa kotitonttua. Se siivoaisi kodin ja pitäisi sen aina järjestyksessä ja tahrattoman puhtaana. Se tiskaisi astiat ja vaihtaisi lakanat, ja leipoisi tuoreita sämpylöitä silloin kun olen itse liian väsynyt. Se pitäisi myös seuraa koiralleni silloin, kun emäntä on töissä. Kaiken tämän lisäksi se olisi tietenkin näkymätön!
Kolmanneksi toivon mahdollisuutta siirtyä vapaavalintaisen romaanin sivuille. Tiedättekö hupsun minisarjan Lost in Austen? Siihen tapaan siis. Haluaisin kokeilla, miltä oikeasti tuntuisi olla Elizabeth Bennett! Tai vaikkapa Kjell Westön Lucie Lilliehjelm (Missä kuljimme kerran), Joel Haahtelan Inês (Tule risteykseen seitsemältä), tai Ulla-Lena Lundbergin Mona Kummel (Jää). Olisi aika ihanaa! ♥
*****
Oikeasti vietän jouluni jälleen kerran töissä, joten mitään noin lennokasta ei ole luvassa. :) Joulutunnelmia kävin aistimassa alkuviikosta Tampereen Tallipihalla, ja jos joulumieli tuntuikin olevan mustassa maisemassa vähän hukan teillä, löytyi se suloisen Ukko-aasin pehmoisen otsatukan alta, tai iloisena heiluvista lampaansaparoista, kun Onneli, Anneli ja Lissu -nimiset lampaat nauttivat tallissa lukuisista rapsutuksista. Söpöjen eläinten myötä toivotan kaikille blogini lukijoille
oikein hyvää joulua! ♥ ♥ ♥
Ihana herra Ukko. ♥ En tiennytkään, että aasin otsatukka on niin älyttömän pehmeä!
Onneli, Anneli tai Lissu (en ole varma kuka hän on :D). Hän oli kuitenkin varsin tyytyväinen oloonsa lämpöisessä tallissa.
Hän ei ole oikea. :D Suloinen lammaspatsas löytyi viereisen Finlaysonin kirkon rappusilta.