Eilen kirjabloggaajien joulukalenterin viidennessätoista luukussa Tarukirja-blogin Margit muisteli lapsuutensa joululahjakirjoja. Huomenna luukun on määrä avautua Kirjasfäärissä. Kaikki kaksikymmentäneljä luukkua linkkeineen löytyvät täältä.
Jouluun on enää noin viikko, ja viimeistään nyt on syytä alkaa miettiä joulunpyhien lukemisiaan. Moni varmasti korkkaa heti joulupaketista paljastuneet kirjayllätyksensä, mutta koska edessä on pitkät pyhät ja mukavasti lukuaikaa, voi käydä niinkin ikävästi että lahjakirjasta loppuvat sivut heti kättelyssä. Himolukijan pitää olla varautunut: lisää luettavaa on löydettävä käden ulottuvilta, ja siksi joulukalenterissa on nyt aika vinkata hyviä kirjoja joulunpyhiksi. Vielä ehtii kirjastoon!
Ja kirjastolaisiin luotin tämän luukkunikin suhteen. Pyysin rakkaan lähikirjastoni, tamperelaisen Sampolan kirjaston, henkilökuntaa vinkkaamaan itselleen mieluisia kirjoja, ja neljä ihanaa sampolalaista antoi minulle todella hyviä, kiinnostavia ja paneutuneita lukuvinkkejä. ♥ Nyt mennään kirjakauppojen top10-listojen ulkopuolelle, olkaa hyvät!
Sampolan Annukan vinkit:
Ryan Gattis: Vihan kadut
Jäätävän taidokas kuvaus Los Angelesin vuoden 1992 mellakoista paljastaa enkelten kaupungin runnellut kasvot. 6 päivää, 17 päähenkilöä, terävänäköistä kerrontaa ilman kikkailua. Lukeminen tuntuu siltä kuin katsoisi todella laadukasta TV-sarjaa - ja sellainen onkin kirjan pohjalta suunnitteilla.
Luiz Ruffato: Rutosti hevosia
Yhdenpäivänromaani rakentaa kaoottisen kudelman São Paulon asukkaiden elämästä. Luiz Ruffato on itse asunut perheensä kanssa kodittomana suurkaupungin kaduilla, ja tämä näkyy etenkin huono-osaisuuden kuvauksissa. Hengästyttävää, kuumeista tajunnanvirtaa, brasilialaisen nykykirjallisuuden kulmakiviä.
Karen Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme
Kirjan iloinen ulkoasu on yhtä aikaa harhaanjohtava ja paljastava. Jussi Valtosen suositus etukannessa tuntuu aina vain osuvammalta tarinan edetessä, varsinkin jos on lukenut Finlandia-palkinnon voittaneen "He eivät tiedä mitä tekevät". Tästä romaanista ei halua luoda muille ennakkokäsityksiä. Perhe on paras, pahin ja poissaolevanakin läsnä.
Hanna vinkkaa matkoja myytteihin ja menneisyyteen:
Ulla-Lena Lundberg: Metsästäjän hymy – matkoja kalliotaiteen maailmassa, 2014 (suom. Leena Vallisaari)
Intohimoisen kalliotaiteen harrastajan ja kirjailijan matkakertomuksia maailman muinaisten kalliotaiteen aarteiden äärelle Afrikkaan, Espanjaan, Ranskaan, Venäjälle ja Pohjolaan. Millaisia ovat metsästäjä-keräilijöiden jälkeensä jättämät kuvat ja millainen oli heidän samanistinen maailmankuvansa kirjailijan vaikutelmien ja tieteen pohjalta tulkittuna? Kallio- ja luolamaalausten mahdolliset merkitykset riittien osana aukaisevat välähdyksiä menneeseen maailmaan ja samalla ihmisen perimmäiseen luontoon.
Michel Tournier: Kolmen kuninkaan kumarrus, 1980 (suom. Annikki Suni)
Keitä olivat itämaiset ylimykset Gaspar, Baltasar ja Melkior ja millaiset olivat heidän motiivinsa matkustaa ihmeellisen pyrstötähden perässä Herodes Suuren hovin kautta kurjaan karjasuojaan? Tarina tulkitsee syvällisesti yhä perinteenäkin elävää kulttuurimme ja kristinuskon suurta kertomusta lahjantuojien, ajan suuren hallitsijan sekä aasin ja härän näkökulmista. Mitä vaeltajat saivat vastaukseksi elämänsä kiperiin kysymyksiin, ja mitä tapahtui neljännelle prinssille, joka myöhästyi yhteisestä kumarruksesta?
Ilari Aalto, kuvitus Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen, 2015
Millaista oli keskiajan todellisuus ja arki vuoden 1400 Ruotsin Itämaassa eli Suomessa? Arjen tavat, uskomukset ja selviytymiskeinot aukeavat helposti matkaoppaan muotoon kirjoitetussa ja kodikkain piirroksin kuvitetussa historiateoksessa. Verratonta aikamatkailua läpi värikkään ja rikkaan ajan ja kulttuurin, vetää vertoja moderneimmillekin kaukomatkojen elämyksille.
Sampolan Heidi suosittelee seuraavia:
Kari Keräsen ja Marjaliisa Pitkärannan Joulupukin jäljillä -kuvakirja kuuluu lapsuuteni jouluperinteisiin. Virkku ja Vikkelä, kaksi eksynyttä tonttua, etsivät Joulupukkia ympäri maailmaa ja tutustuvat samalla joulunviettotapoihin meillä ja muualla. Jouluaattoon asti jokaiselle päivälle on oma lukunsa ja seikkailunsa. Ilman tätä kirjaa ei joulu vieläkään tule!
Jouluna on aikaa lukea pitkiäkin romaaneja, ja silloin haluaa myös hemmotella itseään. Siksi olen monena vuonna juuri joulun aikaan lukenut uudelleen yhden minulle rakkaimman kirjan, J.R.R. Tolkienin Tarun sormusten herrasta. Yleistäen voisi sanoa, että hyvä seikkailuromaani on painonsa väärti juuri jouluna!
Tänä jouluna aion tarttua Emmi Itärannan uutuuteen, Kudottujen kujien kaupunkiin– Teemestarin kirja oli niin huikea lukukokemus, etten malta odottaa, mitä Itärannan toinen kirja tuo tullessaan. Kun joltain lempikirjailijaltani on juuri ilmestynyt uusi teos joulun alla, säästän lukunautinnon niille rennoille joulun ja uudenvuoden välipäiville, jolloin on aikaa uppoutua kirjan maailmaan koko sielulla.
Runotuntija ja superlukija Ulla antoi komean listan hyviä vinkkejä:
Marjo Kirjavaisen runokirja Varovasti, ovet sulkeutuvat (Palladium Kirjat, 2015) vie lukijan 1950-luvun Messukylään, ranskalaiseen pikkukylään, Pietariin, syöpäsairaalaan, kesämökille; järvelle ja metsään. Kirjavainen kirjoittaa koskettavasti lapsuudesta, äitiydestä ja naisen elämästä, hän kirjoittaa älykkäästi ja humoristisesti. Toivon pilkahdus on läsnä vakavissakin runoissa. Kirjan haluaa pitää metrin päässä, että voi palata siihen uudelleen.
Ote runosta:
Raskaiden hoitojeni aikana minä opin piirtämään
omat rajani. Ja ymmärtämään, että keskeneräisyys
antaa tilaa. Vapauden ajatella. Kysyä kysymyksiä,
joihin ei välttämättä saa vastauksia.
Ihmisen osa on epätäydellinen. Se jo itsessään
sisältää lohdun ja armahduksen.
Patti Smithin pohdiskeleva teos M Train Elämäni tiekartta (suomentanut Antti Nylén, Siltala 2015) alkaa koukuttavalla lauseella "EI OLE HELPPOA kirjoittaa ei-mistään". Patti Smith kirjoittaa muistikirjaan, lukee, valokuvaa, matkustaa, pitää puheita, katsoo rikossarjoja televisiosta, tapaa ihmisiä, muistelee elettyä elämää, istuu kahviloissa ja juo loputtomasti kahvia. Kiehtova ja hieman surumielinen kirja, joka teki mieli lukea heti uudelleen.
Erlend Loen Volvon kuorma-autot (suomentanut Outi Menna, Johnny Kniga 2006) on riemukas tarina 92-vuotiaasta aktiivisesta naisesta, joka asustaa metsän keskellä pientilallaan. Kirjailija punoo tarinaa ja juttelee samalla lukijan kanssa. Hyväntuulen kirja, jota lukiessa huomaa nauravansa ääneen.
Ville Hytönen & Ville-Juhani Sutinen ovat kirjoittaneet hauskan ja vauhdikkaan matkakirjan, jossa kaverukset kertovat matkoistaan. Ismailiitti ja lännenmies (Savukeidas 2015) on mainio matkakirja vieraista kulttuureista kiinnostuneille. Kohteet eivät ole perinteisiä turistikohteita. Vai oletko käynyt Vuoristo-Karabahissa, Udmurtiassa tai Kalmukiassa?
Esseisti ja suomentaja Tero Tähtisen ensimmäinen julkaistu runoteos Kuunkulkema yö (Basam Books, 2015) sisältää 108 hienoa haikua. Kirjassa on matka- ja luontohaikuja sekä itämaista filosofiaa sisältäviä haikuja.
"Tuulee, satelee.
Jos kysyt mitä kuuluu,
niin hyvää, hyvää."
Enkä malta lopuksi olla vinkkaamatta itsekin! :) Oma jouluni kulunee Antti Hyryn novellien, John Williamsin Stonerin ja Göran Tunströmin Jouluoratorion parissa, ja varmasti siinä ohessa edistän luku-urakkaani myös Volter Kilven järkälemäisessä Alastalon salissa ja Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjan tuhansilla sivuilla. Päätalon Kalleakin on ikävä, joten voipa olla että ehdin vielä Iijoellekin, ja Eeva Joenpellon Lohja-sarjakin on minulla nyt hyvässä vaiheessa.
Mutta lukijoilleni voisin vinkata näistä:
Pekka Kytömäen tuore esikoisrunokokoelma Ei talvikunnossapitoa (Sanasato, 2015) on aivan ihmeellisen hieno. Kypsää, leikkisää, painavaa ja samanaikaisesti ihastuttavan ilmavaa tekstiä, älykkäitä aforistisia runoja, jotka tarjoavat lukijalle oivalluksen toisensa jälkeen. En ole itse ehtinyt vielä blogata kirjasta, joten vinkkaan tutustumaan suoraan itse kirjailijan blogiin.
Charles Dickensin Saiturin joulu on ihan ehdoton jouluklassikko. Kärttyiseen Ebenezer Scroogeen ei voi olla rakastumatta, ja lämmin joulumieli valtaa lukijan sydämen samaan tahtiin kuin saita ja piikikäs Scrooge alkaa ymmärtää joulun perimmäistä sanomaa. Tarinan kulisseina toimii luminen ja sumuinen, kynttilöiden valaisema menneen ajan Lontoo mistelinoksineen, kastanjoineen ja hanhipaisteineen.
Eowyn Iveyn Lumilapsen parissa lukija saa nauttia loputtomasta lumesta, Alaskan jylhänkauniista luonnosta sekä aikuisten sadusta, joka lumoaa ja sopii mielestäni erityisen hyvin joulunpyhiin ja alkavan sydäntalven pimeisiin hetkiin. Suositellaan nautittavaksi takkatulen ääressä, villasukat jalassa ja kädessä mukillinen kuumaa kaakaota.
Näillä lukuvinkeillä siis kohti joulunpyhiä!
Sampolan kirjastolle ja erityisesti ihanille Annukalle, Hannalle, Heidille ja Ullalle
supersuuret kiitokset!
♥ ♥ ♥ ♥