Annikin Runofestivaali 2015

Eilen vietettiin Tampereella jälleen runojen ystävien vuoden kohokohtaa, Annikin Runofestivaalia. Sää ei varsinaisesti suosinut kulttuurinnälkäistä juhlakansaa, mutta ajoittaisesta sateesta ja sangen koleasta ilmasta huolimatta tunnelma Annikin puutalokorttelissa oli korkealla, ja ihmisillä lämmin ja iloinen mieli. Olin itse mukana nyt toista kertaa, ja viimevuotiseen tapaan (täällä ja täällä) jaan teille kuvatunnelmia hienosta ja lämminhenkisestä runotapahtumasta.


Totuttuun tapaan varsinaiselle festivaalille toimi lähtölaukauksena kolmepäiväinen Annikki OFF-tapahtuma. Nimike pitää sisällään kymmeniä pienempiä itsenäisten järjestäjien tarjoamia kulttuuritapahtumia eri puolilla Tamperetta. Osallistuin tänä vuonna yhteen OFF-tapahtumaan: Sampolan kirjaston kaksikieliseen runoiltaan, jossa tamperelaistunut skottirunoilija Donald Adamson ja tamperelaisrunoilija Pekka Kytömäki lausuivat runojaan kahdella kielellä. Torstai-iltainen esitys oli hyvin valmisteltu ja kaikella tapaa hieno avaus mainiolle runoviikonlopulle.

Jokaisesta runosta kuultiin sekä suomen- että englanninkielinen versio, ja runoilijat jekuttivat kuulijoita jättämällä arvausten varaan, kumpi versio kulloisestakin runosta oli alkuperäinen, kumpi käännös. Runoilijoilla on tuotannoissaan paljon samoja teemoja; he kirjoittavat mm. luonnosta, vanhemmuudesta, arjen pienistä sattumuksista ja huomioista, sekä kirjoittamisesta. Miesten hienot ja oivaltavat runot ovat selvästi samalla taajuudella: vaikka kummallakin on selkeä oma tyylinsä, on teksteissä samankaltaista lämpöä ja huumoria, samanlainen katsantokanta elämään.


Sitten siirrytään lauantaihin ja Annikin puutalokorttelin sisäpihalle. Saavuin paikalle päivällä, kun osa esityksistä oli jo kuultu, mutta ehdin parahiksi näkemään iltapäivän pienen yllätysesityksen, jossa yhdistyivät runous ja pyörätuolitanssi: lavarunoilija Aura Nurmi lausui runojaan, ja tanssista vastasivat maailman parhaina pyörätuolitanssijoina palkitut Zaida Launis ja Leevi Ketola.



Runojen ja musiikin välissä pidettiin myös muutama proosatauko. En ehtinyt kuulemaan ensimmäistä prosaistia, Antti Salmista, mutta fiilistelin Marisha Rasi-Koskisen tekstejä. Kirjailija luki otteita uusimmasta teoksestaan Vaaleanpunainen meri (WSOY, 2014), sen hienosta novellista Satu äidistä.



Kolmannella proosatauolla esiintyi yksi suursuosikeistani, kirjailija Sirpa Kähkönen. Hän luki katkelmia viime vuonna ilmestyneestä romaanistaan Graniittimies (Otava, 2014), joka löytyi loppuvuodesta myös Finlandia-palkintoehdokkaiden joukosta.


Yksi lauantain odotetuista kohokohdista oli legendaarisen kirjailija Hannu Salaman saapuminen päälavalle. Mies lausui viidenkymmenen vuoden takaisia runojaan musiikin säestyksellä. Hypnoottisen hienon musiikkielämyksen tarjosi jazzmuusikko Hepa Halmeen johtama yhtye Vapaat radikaalit.








Yksi päivän yllätysesiintyjistä: japanilainen muusikko Tota Imai.


Runoilija Saila Susiluoto kertoi aluksi syksyllä julkaistavasta teoksestaan Antikythera, joka on "yksi maailman ensimmäisistä iPad-sovelluksen muodossa julkaistuista runokokoelmista". Tämän jälkeen oli runojen vuoro puhua puolestaan, ja Susiluodon lausuntaa säesti kirjailija Markku Pääskynen soittaen taidokkaasti syyrialaista kielisoitinta, ud-luuttua. Hypnoottista, tämäkin!







Hienon festivaalipäivän päätti tapahtuman pääesiintyjä, jamaikalaisen musiikin elävä legenda ja dub-runouden pioneeri Mutabaruka. Siinä missä saamelainen Wimme Saari kehui tamperelaista hellettä (ilma rapsakka n. + 10 astetta, jos sitäkään), kiitti Mutabaruka kutsusta jääkaappiin. :) Mutabarukan esitys oli huikea ja rennon mutta samalla vimmaisen vakuuttava, ja hän antoi yleisölle paljon ajattelemisen aihetta vahvasti kantaa ottavalla runoudellaan. Näin hienoa esitystä odotellessaan kannatti kyllä sietää pientä hampaiden kalinaa. :)



Illan päätteeksi kiitossanat lausui runoilija J.K. Ihalainen, Annikin Runofestivaalin taiteellinen johtaja. Nyt on festivaalit tältä vuodelta juhlittu, ja minäkin kiitän nyt osaltani tapahtuman järjestäjiä, talkooväkeä ja esiintyjiä, sekä torstaisen OFF-tapahtuman järjestäjää, Sampolan kirjastoa. Runofestivaali oli jälleen kerrassaan hieno ja onnistunut kulttuurijuhla, josta jäi onnellinen ja hyvä mieli. ♥ Ensi vuonna uudestaan!

Runojen lukemisesta siirryn nyt luontevasti dekkareiden pariin, sillä alkavalla viikolla Suomessa vietetään valtakunnallista Dekkariviikkoa. Aikomuksissani on blogata ensi viikolla ahkerasti, ja vaikka kirjoitan (näin kesälomahuumassani) luultavasti muustakin, on luku- ja bloggauslistallani ainakin 2-3 dekkaria. Lähde sinäkin mukaan dekkareita lukemaan! ♥